it­se­kiil­lot­tu­va

adjektiivi/ˈitse(ˣ)ˌkiːlːotːuʋɑ/
Jaa

sisältää sanat: itse + kiillottuva

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. aine tai pinta, joka muuttuu kiiltäväksi itsestään ilman erillistä kiillottamista

Esimerkkilauseet

Maalit voidaan luokitella koviin, pehmeisiin ja itsekiillottuviin maaleihin sen mukaan, miten tehoaine vapautuu valmisteista.
— Wikipedia: Antifouling-valmisteet

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviitsekiillottuva
Genetiiviitsekiillottuvan
Partitiiviitsekiillottuvaa
Essiiviitsekiillottuvana
Translatiiviitsekiillottuvaksi
Inessiiviitsekiillottuvassa
Elatiiviitsekiillottuvasta
Illatiiviitsekiillottuvaan
Adessiiviitsekiillottuvalla
Ablatiiviitsekiillottuvalta
Allatiiviitsekiillottuvalle
Abessiiviitsekiillottuvatta

Riimit

-uʋɑ

Kaikki riimit

Lähteet