it­se­ve­ro­tus

substantiivi/ˈitse(ˣ)ˌʋerotus/
Jaa
Viittaa artikkeliin

it-se-ve-ro-tus (5 tavua) · 11 kirjainta

sisältää sanat: itse + verotus

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. verotuksen muoto, jossa verovelvollinen itse ilmoittaa ja laskee veronsa määrän

Esimerkkilauseet

Kunnallisesta itsehallinnosta oli näissä oloissa jäljellä vain kaupungin asukkaiden itseverotus- ja vaalioikeus.
— Väinö Voionmaa, Tampereen kaupungin historia III
Keisari-suuriruhtinas saapui Helsinkiin ja avasi itse valtiopäivät valtaistuinpuheella, jossa hän toi ilmi aikomuksensa "pitää kiinni niistä perustuslaillis-monarkistisista periaatteista, joita kannattaa Suomen kansan vakaumus ja jotka ovat kasvaneet yhteen maan lakien ja laitosten kanssa" sekä laajentaa sitä itseverotuksen oikeutta, mikä säädyillä perustuslakien mukaisesti on, ja antaa niille esitysoikeuden.
— Edvard Hjelt, Itsenäinen Suomi

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39 (vastaus)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-erotus

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Itseverotus. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/itseverotus