Asiasanasto.fi

i­tä­kaak­koi­nenadjektiivi

/ˈitæˌkɑːkːoi̯nen/

Yhdyssana: itä + kaakkoinen

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.ilmansuunta, joka sijoittuu idän ja kaakon välille

Esimerkkilauseet

Täällä, monia satoja penikuormia nykyisestä Suomesta itäkaakkoista suuntaa, olisi heillä Aasian länsiseuduilla, Urali- ja Himalaiatunturein välillä, Obi- ja Siirijokein latvoilla sekä varsilla, ollut laajat asuntoperänsä Hunnilaisten kansain nimellä, joiden jälkeisiä, ja ainaki heimolaisia, seuraavan ajan Hunnit, Hunkarilaiset ja Suomalaiset olisivat.

Juhana Fredrik Cajan, Suomen historia

Rukavaara, myös Rukajärveksi toisinaan nimitetty, on Suomen rajalta, Nurmeksen ja Lieksan (eli Pielisjärven) pitäjästä, noin 15 penikulmaa itäkaakkoista suuntaa, Repolan Bogostan takana ja pian keskimatkalla Pomentsan linnaan mennessä Repolasta lähtien.

Elias Lönnrot, Mehiläinen 1836

Purkaus sai alkunsa itäkaakkoisessa rinteessä 2  693 metrin korkeudessa olevasta kraatterista, mutta siinä ei purkautunut ollenkaan laavaa.

Wikipedia: Fuji (vuori)

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviitäkaakkoinen
Genetiiviitäkaakkoisen
Partitiiviitäkaakkoista
Essiiviitäkaakkoisena
Translatiiviitäkaakkoiseksi
Inessiiviitäkaakkoisessa
Elatiiviitäkaakkoisesta
Illatiiviitäkaakkoiseen
Adessiiviitäkaakkoisella
Ablatiiviitäkaakkoiselta
Allatiiviitäkaakkoiselle
Abessiiviitäkaakkoisetta

Riimit

-ɑːkːoinen

Kaikki riimit