i­tä­koil­li­nen

substantiivi, substantiivi, adjektiivi/ˈitæˌkoi̯lːinen/
Jaa

Yhdyssana: itä + koillinen

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. ilmansuunta koillisen ja idän puolivälissä

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Missä lienee tuuli puhaltanut Valtiasmeressä tai Suomenlahden suulla, puhaltanut aikansa ja sitten jälleen tyyntynyt sielläkin, ja ummikas loppui, meri asettui jälleen peilikirkkaaksi ja virta alkoi käydä päinvastaiseen suuntaan, idästä länteen, tai tarkemmin itäkoillisesta länsilounaaseen, vieden "Meren Poikaa" kilometrin tunnissa pois päin matkan päämäärästä.
Emil Elenius, Saarelaiskuvia II
Täyskuu nousi itäkoillisesta, kultaili läikkyviä ummikkaita, joiden pinnalla väreili jo uusi lounattuulen nostama virkeä aallokko.
Emil Elenius, Saaren seikkailija
Sen akropoliina eli yläkaupunkina ja linnavuorena toimi pieni kukkula noin kaksi kilometriä itäkoilliseen nykyisestä Mélampesin kylästä.
Wikipedia: Korion

Englanninkieliset vastineet

  • ENE
  • east northeast

Esiintymistiheys

159 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
1.6
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviitäkoillinen
Genetiiviitäkoillisen
Partitiiviitäkoillista
Essiiviitäkoillisena
Translatiiviitäkoilliseksi
Inessiiviitäkoillisessa
Elatiiviitäkoillisesta
Illatiiviitäkoilliseen
Adessiiviitäkoillisella
Ablatiiviitäkoilliselta
Allatiiviitäkoilliselle
Abessiiviitäkoillisetta

Riimit

-oilːinen

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet