jäännöslopuke
substantiivi/ˈjæːnːøsˌlopukeˣ/jään-nös-lo-pu-ke (5 tavua) · 13 kirjainta
Merkitys
- (fonetiikka)historiallinen äänteen jatkaja sananrajalla, joka saa seuraavan konsonantin kahdentumaan
Synonyymit
Esimerkkilauseet
Kahdennus on peräisin vanhasta toisen persoonan päätteestä - k, esim. tulek, joka nykykielessä korvautuu jäännöslopukkeella.Poikkeuksen muodostavat jäännöslopukkeen vuoksi pitenevät v -äänteet esimerkiksi sanoissa aluevesi ja kirjevaaka.Niin kutsuttua jäännöslopuketta (joka voi toteutua mm. glottaaliklusiilina) ei osoiteta millään kirjainmerkillä.Etymologia
Liittyvät sanat
Esiintymistiheys
34 esiintymää · 0.0 / milj.
Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0
Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-opuke
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Jäännöslopuke. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/jäännöslopuke