- Alkuperä
- Kansainvälinen sana
Lähtökohtana lähinnä latinan aspiratio ’h-äänne; puhaltaminen’, johdos verbistä aspirare ’puhaltaa’, jossa a(d)- ’luo, kohti’ + spirare ’puhaltaa, hengittää’.
as-pi-raa-ti-o (4 tavua) · 10 kirjainta
Ääntötapa on klusiili eli umpiäänne, mikä tarkoittaa sitä, että (tässä tapauksessa huulilla) mudostetaan sulkeuma, joka purkautuu [ h ] -äännettä muistuttavaksi aspiraatioksi.Ensin hoidetaan ensiarviossa mahdollisesti havaitut henkeäuhkaavat ilmatien, hengityksen ja verenkierron häiriöt, estetään mahdollinen aspiraatio ja tukehtuminen sekä hoidetaan mahdollinen hypoglykemia.Kuten aspiraatiossa, iho ja luukalvo puudutetaan, minkä jälkeen neulalla edetään luun korteksin läpi.Lähtökohtana lähinnä latinan aspiratio ’h-äänne; puhaltaminen’, johdos verbistä aspirare ’puhaltaa’, jossa a(d)- ’luo, kohti’ + spirare ’puhaltaa, hengittää’.
64 esiintymää · 0.0 / milj.
Taivutusluokka 3 (valtio)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-ɑːtio
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Aspiraatio. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/aspiraatio