jält­tä

Jaa
Viittaa artikkeliin

jält-tä (2 tavua) · 6 kirjainta

Johdettu sanasta: jälsi

Merkitys

  1. puun nilakerros, mäihä; (juures)raaste

Esimerkkilauseet

Useinpa kyllä jälttä petäjän Sai leipähän Miniä toimelias sekotella, Mut laajeni se halme kuitenkin, Elettiin Ahdin, metsän antimella; Vanhuksen oli ilta onneisin.
— Niilo E. Wainio, Suomalaisia
Petäjän jälttä oli syötävän lisänä.
— Aarno Karimo, Kumpujen yöstä I Muinaiskansaa
Lasten makeaisia oli koivun jälttä ja mahala.
— Samuli Paulaharju, Kainuun mailta

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan jälsi yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro

Etäsukukielistä (udmurtti, komi, mansi, hanti, samojedi) tähän yhdistetyt sanat ovat muuta alkuperää.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenjäns ’jälsi’ (? ← vatja)
karjalajälttä, ńälttä ’jälsi; mahla; raaste, mäihä’
vatjajänttä ’jälsi’
viromurt. jält(tä) (← suomi), jänttä (← vatja).

Samaa juurta olevia sanoja

Liittyvät sanat

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Jälttä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/jälttä