joiun­ta

substantiivi/ˈjoi̯.untɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: joikua

Merkitys

Etymologia

joikua + johdin -nta

Käännökset

  • engl.yoik

Esimerkkilauseet

Laineet iskivät valittaen päänsä murskaksi rantapaaluihin, ja ylhäällä ulisi yötuuli yksitoikkoista joiuntaansa.
— Gustav Freytag, Vanha kauppiaskoti
Kuivalainen. Liekö joukon joiunnasta? Ennen kyllä sai laulaja säestäjänsä, missä vain oli mailla mies kielellinen.
— Lauri Soini(nen), Koitereen rannalla

Englanninkieliset vastineet

  • yoik

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9, vokaalivaihtelutyyppi J

SijamuotoYksikkö
Nominatiivijoiunta
Genetiivijoiunnan
Partitiivijoiuntaa
Essiivijoiuntana
Translatiivijoiunnaksi
Inessiivijoiunnassa
Elatiivijoiunnasta
Illatiivijoiuntaan
Adessiivijoiunnalla
Ablatiivijoiunnalta
Allatiivijoiunnalle
Abessiivijoiunnatta

Riimit

-oiuntɑ

Kaikki riimit

Lähteet