jukuripää
substantiivi, adjektiivi/ˈjukuriˌpæː/ju-ku-ri-pää (4 tavua) · 9 kirjainta
Merkitys
- (puhekieltä)itsepäinen henkilö tai eläin
Esimerkkilauseet
Oven pielessä oli sonnikin, sarveton sekin, ja kohtaloonsa ja onneensa tyytyväiseltä näytti, vilpittömine naamoineen ja jukuripäineen.Pullolan rengassilmäinen emäntä oli itse taluttamassa Leijonaa, ja perässä kuljetti renki nuorta, jukuripäistä sonnia, joka mellasti vimmatusti.Pojasta tuleekin hyvin isänsä kaltainen eli hyvin omapäinen ja jukuripää.Etymologia
Käännökset
- ruotsitjurskalle
Esiintymistiheys
644 esiintymää · 0.2 / milj.
Suomi24
0.3
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.1
Taivutustiedot
Taivutusluokka 18 (maa)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-æː
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Jukuripää. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/jukuripää