ju­ku­ri­pää

substantiivi, adjektiivi/ˈjukuriˌpæː/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ju-ku-ri-pää (4 tavua) · 9 kirjainta

Yhdyssana: jukuri + pää

Merkitys

  1. (puhekieltä)itsepäinen henkilö tai eläin

Esimerkkilauseet

Oven pielessä oli sonnikin, sarveton sekin, ja kohtaloonsa ja onneensa tyytyväiseltä näytti, vilpittömine naamoineen ja jukuripäineen.
— Väinö Kataja, Maalaiskuvia II
Pullolan rengassilmäinen emäntä oli itse taluttamassa Leijonaa, ja perässä kuljetti renki nuorta, jukuripäistä sonnia, joka mellasti vimmatusti.
— Väinö Kataja, Kulmuja II
Pojasta tuleekin hyvin isänsä kaltainen eli hyvin omapäinen ja jukuripää.
— Wikipedia: Voitto Koskela

Etymologia

Yhdyssana: jukuri + pää

Käännökset

  • ruotsitjurskalle

Esiintymistiheys

644 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.3
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 18 (maa)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-æː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Jukuripää. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/jukuripää