julistautuminen

substantiivi

/ˈjulistɑu̯tuminen/

Johdettu sanasta: julistautua

Merkitys

  1. 1.teonnimi verbistä julistautua

Etymologia

julistautua + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Varma vain, että ihmisen äärimmäinen itsekkyys vei hedelmättömyyteen ja puolinaisen ihmisen yksilöksi julistautuminen tuotti saman tuloksen.

Maria Jotuni, Evakuoidut; Palvelustytön romaani

Norjan itsenäiseksi julistautuminen oli juuri siihen aikaan antanut loppumatonta keskustelunaihetta ruotsalaisille, ja norjalaisia moitittiin aivan silmittömästi puolelta ja toiselta.

Maikki Friberg, Tieni varrella tapaamia I

Henrikin ensimmäinen teko voitetun taistelun jälkeen oli julistautuminen kuninkaaksi, mikä varmisti sen, että jos joku nousisi häntä vastaan, tämä voitaisiin tuomita maanpetturuudesta.

Wikipedia: Henrik VII (Englanti)

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

Nominatiivijulistautuminen
Genetiivijulistautumisen
Partitiivijulistautumista
Essiivijulistautumisena
Translatiivijulistautumiseksi
Inessiivijulistautumisessa
Elatiivijulistautumisesta
Illatiivijulistautumiseen
Adessiivijulistautumisella
Ablatiivijulistautumiselta
Allatiivijulistautumiselle
Abessiivijulistautumisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit