ju­lis­tau­tu­mi­nen

substantiivi/ˈjulistɑu̯tuminen/
Jaa

Johdettu sanasta: julistautua

Merkitys

  1. teonnimi verbistä julistautua

Etymologia

julistautua + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Varma vain, että ihmisen äärimmäinen itsekkyys vei hedelmättömyyteen ja puolinaisen ihmisen yksilöksi julistautuminen tuotti saman tuloksen.
Maria Jotuni, Evakuoidut; Palvelustytön romaani
Norjan itsenäiseksi julistautuminen oli juuri siihen aikaan antanut loppumatonta keskustelunaihetta ruotsalaisille, ja norjalaisia moitittiin aivan silmittömästi puolelta ja toiselta.
Maikki Friberg, Tieni varrella tapaamia I
Henrikin ensimmäinen teko voitetun taistelun jälkeen oli julistautuminen kuninkaaksi, mikä varmisti sen, että jos joku nousisi häntä vastaan, tämä voitaisiin tuomita maanpetturuudesta.
Wikipedia: Henrik VII (Englanti)

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivijulistautuminen
Genetiivijulistautumisen
Partitiivijulistautumista
Essiivijulistautumisena
Translatiivijulistautumiseksi
Inessiivijulistautumisessa
Elatiivijulistautumisesta
Illatiivijulistautumiseen
Adessiivijulistautumisella
Ablatiivijulistautumiselta
Allatiivijulistautumiselle
Abessiivijulistautumisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet