ju­mot­taa

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. seisoa kauan paikoillaan
  2. pakottaa, kivistää, kolottaa, särkeä

Etymologia

1jumottaa1 – seisoa kauan paikoillaan

Sanakirjassa
Käsitellään sanan jumi yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala

Vaikuttavat ainakin osaksi deskr.-lähtöisiltä, vertaa myös jumista.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenjuma, tupaj. ’tupajumi (kuoriainen)’
karjalajumi ’eräs (sokea) myt. olento, »joku metsähine», joka ampuu’, ajo jumih ’ajoi uuvuksiin (hevosen)’, juminkurikka ’uppiniskainen, vastahakoinen ihminen’, jumiško ’hidas, kankea’

vertaa myös viro jumm (g. ‑i), jõmm ’paksu, iso kappale; auran emäpuu’, jummikas, jummikara ’jääpuikko’.

Samaa juurta olevia sanoja

2jumottaa2 – pakottaa, kivistää, kolottaa, särkeä

Sanakirjassa
Käsitellään sanan jomottaa yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi

Deskr. sanoja.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalajomottoa, jumottoa ’kivistää, jomottaa’
lyydid́umottada ’kolottaa, särkeä’

(pohjoissaame murt. juomohit ’särkeä’ ← suomi).

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Jumottaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/jumottaa