ju­ro­a

verbi/ˈjuroɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ju-ro-a (2 tavua) · 5 kirjainta

Johdettu sanasta: juro

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (intransitiivinen)kasvaa hitaasti, erityisesti taimista puhuttaessa

Esimerkkilauseet

Hän ei ollut sitä ennen ketään rakastanut, mutta Juroa Herraa hän rakasti.
— Beatrice Harraden, Laivoja yössä
Vangit ja villieläimet olivat kahlehdittuina vastapäiseen seinään, luoden minuun silmäyksiä, joista kuvastui monenlaisia tunteita, uteliaisuutta, juroa raivoa, hämmästystä ja toivoa.
— Edgar Rice Burroughs, Marsin jumalat
Talaskivi kehui erityisesti Vesa Mäkelän juroa näyttelijäntyötä, Juhani Sarron kuvausta ja Heikki Valpolan musiikkia.
— Wikipedia: Sujut

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan juro yhteydessä
Vastineita
karjala

Ilmeisesti deskr. alkuperää kuten myös jurista ’murista’, jurahtaa

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalajuro ’yksivakainen, jäykkä, juro, hidas’, jurakka ’juro, harvasanainen; jäykkä’, jurottoa ’jurottaa’.

Lähisukukielissä

karjalajurissa, jurahtoa jne

. Vertaa jörö.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

396 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
0.0
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa)

Yleisimmät: juroo 35 % · juro 27 % · jurottava 23 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin juroa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäjuronjuroinolen juronutolin juronut
sinäjurotjuroitolet juronutolit juronut
hänjuroojuroion juronutoli juronut
mejurommejuroimmeolemme juroneetolimme juroneet
tejurottejuroitteolette juroneetolitte juroneet
hejurovatjuroivatovat juroneetolivat juroneet
passiivijurotaanjurottiinon jurottuoli jurottu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäjuroisinolisin juronut
sinäjuroisitolisit juronut
hänjuroisiolisi juronut
mejuroisimmeolisimme juroneet
tejuroisitteolisitte juroneet
hejuroisivatolisivat juroneet
passiivijurottaisiinolisi jurottu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäjuro—
hänjurokoonolkoon juronut
mejurokaamme—
tejurokaa—
hejurokootolkoot juroneet
passiivijurottakoonolkoon jurottu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäjuronenlienen juronut
sinäjuronetlienet juronut
hänjuroneelienee juronut
mejuronemmelienemme juroneet
tejuronettelienette juroneet
hejuronevatlienevät juroneet
passiivijurottaneenlienee jurottu

Infinitiivit

1. infinitiivijuroa
1. inf. pitkä muotojuroakseen
2. inf. inessiivijuroessa
2. inf. inessiivi, passiivijurottaessa
2. inf. instruktiivijuroen
3. inf. inessiivijuromassa
3. inf. elatiivijuromasta
3. inf. illatiivijuromaan
3. inf. adessiivijuromalla
3. inf. abessiivijuromatta
3. inf. instruktiivijuroman
4. infinitiivijurominen
5. infinitiivijuromaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippijurova
Passiivin 1. partisiippijurottava
Aktiivin 2. partisiippijuronut
Passiivin 2. partisiippijurottu
Agenttipartisiippijuroma
Kieltopartisiippijuromaton

Riimit

-uroɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Juroa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/juroa