ju­rot­taa

verbi/ˈjurotːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ju-rot-taa (3 tavua) · 8 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. olla apaattinen tai synkkä ja murjottaa; liikkua hitaasti ja päämäärättömästi

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Synkkänä jurotti, ei sanallakaan selittänyt pikaisen paluunsa syytä, vaikeni vaan ja mietiskeli, — en kysynyt minäkään, vaan jäin odottamaan kunnes se itse sen ilmoittaisi.
— Ilma Virtala, Tuomion jälkeen
Helga pakottihe hymyilemään kuin mieliksi äidille, mutta Söderling ja Kalle jurottivat totisina, Söderling silloin tällöin arasti katsahtaen Kalleen.
— Juhani Aho, Omatunto
Aluksi hän jurotti hiljaa mutta lopulta alkoi huvikseen tyrannisoida Leppäsen Preetiä.
— Wikipedia: Susi-Kustaa

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan juro yhteydessä
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Vastineita
karjala

Ilmeisesti deskr. alkuperää kuten myös jurista ’murista’, jurahtaa

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalajuro ’yksivakainen, jäykkä, juro, hidas’, jurakka ’juro, harvasanainen; jäykkä’, jurottoa ’jurottaa’.

Lähisukukielissä

karjalajurissa, jurahtoa jne

. Vertaa jörö.

Samaa juurta olevia sanoja

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • moon about
  • moon around
  • mope around

Esiintymistiheys

725 esiintymää · 0.3 / milj.

Suomi24
0.3
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: jurottaa 53 % · jurota 13 % · jurottava 13 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin jurottaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäjurotanjurotinolen jurottanutolin jurottanut
sinäjurotatjurotitolet jurottanutolit jurottanut
hänjurottaajurottion jurottanutoli jurottanut
mejurotammejurotimmeolemme jurottaneetolimme jurottaneet
tejurotattejurotitteolette jurottaneetolitte jurottaneet
hejurottavatjurottivatovat jurottaneetolivat jurottaneet
passiivijurotetaanjurotettiinon jurotettuoli jurotettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäjurottaisinolisin jurottanut
sinäjurottaisitolisit jurottanut
hänjurottaisiolisi jurottanut
mejurottaisimmeolisimme jurottaneet
tejurottaisitteolisitte jurottaneet
hejurottaisivatolisivat jurottaneet
passiivijurotettaisiinolisi jurotettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäjurota—
hänjurottakoonolkoon jurottanut
mejurottakaamme—
tejurottakaa—
hejurottakootolkoot jurottaneet
passiivijurotettakoonolkoon jurotettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäjurottanenlienen jurottanut
sinäjurottanetlienet jurottanut
hänjurottaneelienee jurottanut
mejurottanemmelienemme jurottaneet
tejurottanettelienette jurottaneet
hejurottanevatlienevät jurottaneet
passiivijurotettaneenlienee jurotettu

Infinitiivit

1. infinitiivijurottaa
1. inf. pitkä muotojurottaakseen
2. inf. inessiivijurottaessa
2. inf. inessiivi, passiivijurotettaessa
2. inf. instruktiivijurottaen
3. inf. inessiivijurottamassa
3. inf. elatiivijurottamasta
3. inf. illatiivijurottamaan
3. inf. adessiivijurottamalla
3. inf. abessiivijurottamatta
3. inf. instruktiivijurottaman
4. infinitiivijurottaminen
5. infinitiivijurottamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippijurottava
Passiivin 1. partisiippijurotettava
Aktiivin 2. partisiippijurottanut
Passiivin 2. partisiippijurotettu
Agenttipartisiippijurottama
Kieltopartisiippijurottamaton

Riimit

-urotːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Jurottaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/jurottaa