Asiasanasto.fi

juu­re­vuussubstantiivi

/ˈjuːreʋuːs/

Johdettu sanasta: juureva

Merkitys

  1. 1.se, että on juureva

Etymologia

juureva + johdin -uus

Esimerkkilauseet

Ja ikäänkuin hän, joka oli kovan ajan yli elänyt, olisi itsessään tuntenut kaiken sen teräksisen tarmon ja sitkeän juurevuuden, jonka nojalla Suomen kansa oli siihen päivään säilynyt, kasvanut ja lisääntynyt, lausui hän hetken kuluttua painokkaasti:

Kyösti Wilkuna, Miekka ja sana II

Ja muuten, juurevuutta niissä myös on, sekä henkistä että ruumiillista, aivan kuin hän liikavoimin tekisi kaiken mitä tekee.

Ain'Elisabet Pennanen, Palkkapiian päiväkirja

Tämä taloudenhoitaja edusti taiteilijalle hänen suosimansa pohjalaistaiteen naisen hyveitä: ahkeruutta, vaatimattomuutta ja juurevuutta.

Wikipedia: Neiti Kekäläinen

Esiintymistiheys

63 esiintymää, 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 40

SijamuotoYksikkö
Nominatiivijuurevuus
Genetiivijuurevuuden
Partitiivijuurevuutta
Essiivijuurevuutena
Translatiivijuurevuudeksi
Inessiivijuurevuudessa
Elatiivijuurevuudesta
Illatiivijuurevuuteen
Adessiivijuurevuudella
Ablatiivijuurevuudelta
Allatiivijuurevuudelle
Abessiivijuurevuudetta

Riimit

-uːreʋuːs

Kaikki riimit