kämä
Merkitykset
- jäykistynyt tila, jäykkä taipumaton tila; kova pintakuori, kova sitkeä nahka, kovettuma, känsä; kuiva kova maa
- matala (äänestä)
- (slangi)huono
Etymologia
1kämä1 – jäykistynyt tila, jäykkä taipumaton tila; kova pintakuori, kova sitkeä nahka, kovettuma, känsä; kuiva kova maa
- Vanhin tieto
- Elias Lönnrot, 1874
- Levinneisyys
- Laatokan Karjala Savo Häme Satakunta Etelä-Pohjanmaa
Ekspressiivisanoja, joihin ilmeisesti liittyvät s.v. kämärä main. sanat. Samaa merkitseviä äänteellisesti läheisiä deskr. sanoja, vaikkeivät suomi sanan etym. vastineita, ovat ersämordva keme, mokšamordva kemä ’kova, luja’, unkari kemény ’kova, luja; ankara’ ja eräät samojedi sanat.
Samaa juurta olevia sanoja
2kämä2 – matala (äänestä)
- Levinneisyys
- Merikarvia
- Vastineita
- karjala
Onomat. sanoja, kuten äänen eri tasoja osoittavat kamea, kimakka, kimeä, kumea yms.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | kämätä ’kaatua jysähtää; elää kituuttaa’, kämähteä ’jysähtää, komahtaa’, kämähytteä ’(kaataa, pudottaa) mäjäyttää’ |
|---|---|
| – | ? vatja (Tsv) kämär ’kiireinen, pikainen, vilkas’ (alkuaan ?»melua, kohua aiheuttava»). |
3kämä3 – huono
- Slangissa
- 1990 lähtien
Helsingin slangissa
kämmiä ’tunaroida, munata, möhliä’; myös gämmiä, kämmää
? ← ruotsi skämma ’pilata, turmella’ (alkuaan ’saattaa häpeään’ sanasta skam ’häpeä’); toisaalta tähän voi liittyä kämähtää ’epäonnistua, jäädä kiinni; kuolla; väsähtää’, kämä, kämänen ’huono’, joita vastaavat murresanat kämä ’jk jäykkä, jäykistynyt, kovettunut, vanha, huono’, kämiintyä ’kovettua (huonoksi)’.
Johdoksia: kämmi ’epäonnistuminen, möhläys’, kämmäri ’tunari’
Esiintymistiheys
115 esiintymää · 0.0 / milj.
Lähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kämä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kämä