1kaappu1 – kaave; lantun, nauriin, perunan tms. raaste
- Vanhin tieto
- Jaakko Juteini, 1810
- Levinneisyys
- paikoin Satakunta Häme Etelä-Pohjanmaa
s.v. kaapia main. sanoihin liittyviä johd:ia.
s.v. kaapia main. sanoihin liittyviä johd:ia.
Lainalähde: ← muinaisruotsi kāpa, nykyruotsi kåpa ’huppu(päähine); hupullinen viitta’, murt. Suomi myös kåpo ’takan, lieden kupu’ ←← keskilatina capa ’kappa, mantteli (tavallisesti hupullinen)’. — luulajansaame kāhpō (eteläsaame piitimensaame) ’päällystakki, kauhtana’ ← ruotsi, josta myös viro kaabu, murt. kaap (g. kaabu), (Wied) kaapu, kaabe ’huopahattu’.
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kaappu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kaappu