kaa­rin

erisnimi, substantiivi/ˈkɑːrin/
Jaa

Johdettu sanasta: Kaari

Merkitys

  1. yksikön genetiivi sanasta Kaari

Esimerkkilauseet

Sin' olit lapsuuteni Kaarin kaunis, Mä kuutamosta sulle kruunun tein, Ja hunnut hienot virran välkkehistä, Sun unelmaini linnaan vein.
— Severi Nuormaa, Runoja
Myös Kaarin ja Petrus tulevat vasemmalta Birgitan ensimmäisen repliikin aikana, jääden oven lähettyville.
— Lauri Haarla, Kaksi kuningatarta

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
NominatiiviKaarin
GenetiiviKaarinin
PartitiiviKaarinia
EssiiviKaarinina
TranslatiiviKaariniksi
InessiiviKaarinissa
ElatiiviKaarinista
IllatiiviKaariniin
AdessiiviKaarinilla
AblatiiviKaarinilta
AllatiiviKaarinille
AbessiiviKaarinitta

Riimit

-ɑːrin

Kaikki riimit

Lähteet