kaa­ta­mal­la

Salamoita alkoi pilvissä risteillä; nyt putosi muutama pisara, sitten yhä useampia; nyt jo satoi ja lopuksi tuli vettä kuin saavista kaatamalla.

Juuri silloin eräs noita rajuja rankkasateita, jotka vyöryttävät vettä ihan kaatamalla, humahti juuri parahiksi vuodattamaan vuolaat suihkunsa hetkellä, jolloin ensimmäisiä oksia ahmivat liekit uhkasivat levitä niihin puihin, joita vastaan Willin puu oli nojallaan.

Saalistaessaan dinofelis vaani saalistaan piilossa, tappoi sen kaatamalla sen maahan ja puremalla sitä kaulaan, ja lopuksi söi sen rauhassa puussa tai luolassa.