1kaave1 – ihmisen kuollut ruumis, kuolleen haamu, kummitus; houkutuslintu (linnun kuva, jota käytetään kuvilta ammuttaessa)
- Vanhin tieto
- Daniel Juslenius, 1745
- Levinneisyys
- usein murt.
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro
Lainalähde: tai ← germaaninen *skawwi-z, joka voisi olla johd. kaava sanan originaaliksi oletetusta germaaninen *skawwa- vartalosta.
Joko omapohjainen itämerensuomi johd. sanasta kaava (katso tätä)
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kāve ’hanke, teko’ |
|---|---|
| karjala | koavehtie ’kangastella silmissä tai mielessä; kummitella, suunnitella’ |
| lyydi | kuaveht́ida ’häämöttää silmissä; kummitella’ |
| vatja | (kansanr.) kāve ’hahmo, näkö, kauneus’ |
| viro | vanh. kiel. (Göseken 1660, Wied) kaave (g. kaabe) ’kummitus, haamu’, murt. (Jõelähtme) kaavist ’laiha’, huomaa myös murt. kaabe (g. kaape), kaave (g. kaave, kaabe) ’lumipöly, ohut kuorikerros’: »paljas inimese kaabe ümber» ’hänestä on vain pelkkä ihmisen kuori jäljellä’ (kuulunee ainakin osaksi myös sanan kaave (: kaapeet) s.v. kaapia yhteyteen). |
koltansaame kāva̮s (kildininsaame turjansaame) ’pyhimyksen kuva’ ← suomi tai karjala.