ka­deh­tien

Niin on ahneus alati, Peri juurin petollinen; Jok' ei suovu ensinkänä, Tydy onnehen omahan, Kadehtien kadottaavi Senkin vähäisen välistä.

Hevoset polkevat levottomina maata, niiden sieramet ovat levällään, silmät hehkuvat; korvat murisevat ja haukkuvat, koirain tavoin kadehtien toisiaan, välistä syntyy pieni tappelu, kunnes herran ruoskan läjähdys eroittaa niitä ulvovina.

Saruman joko epäili tai ymmärsi Gandalfin voivan kantaa sormusta kadehtien tätä, mikä ajoi häntä yhä enemmän erilleen sekä Gandalfista että Valkoisesta Neuvostosta.