ka­dot­ta­mi­nen

substantiivi/ˈkɑdotːɑminen/
Jaa

Johdettu sanasta: kadottaa

Merkitys

  1. teonnimi verbistä kadottaa

Etymologia

kadottaa + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Tämän tulevaisuuden kadottaminen ei kuitenkaan läheskään vienyt minua epätoivoon.
— Arvid Järnefelt, Heräämiseni
Ja hänen, hänen käskystänsä jällehen on alkava tuo ilme kurjavainen, tuo kulku levoton, tuo retki tuskainen, isänmaan, maineen, kaiken kadottaminen, jot' itkemätt' on epätoivo vainen.
— Johan Ludvig Runeberg., Vänrikki Stoolin tarinat
Dissosiatiivisia ilmiöitä tai oireita: psykogeeninen amnesia, depersonalisaatio (oman itsensä kokeminen vieraana tai outona), derealisaatio (ympäristön kokeminen vieraana tai outona), ajan ja paikan tajun kadottaminen, havaintojen vääristyminen tai vaikeus erottaa fantasioita todellisuudesta.
— Wikipedia: Dissosiaatio (psykologia)

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikadottaminen
Genetiivikadottamisen
Partitiivikadottamista
Essiivikadottamisena
Translatiivikadottamiseksi
Inessiivikadottamisessa
Elatiivikadottamisesta
Illatiivikadottamiseen
Adessiivikadottamisella
Ablatiivikadottamiselta
Allatiivikadottamiselle
Abessiivikadottamisetta

Riimit

-ɑminen

Kaikki riimit

Lähteet