kahlauttaaverbi
/ˈkɑhlɑutːɑːˣ/
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.(transitiivinen)panna tai antaa jonkun kahlata
Esimerkkilauseet
Hän kahlauttaa ratsunsa sinne metsänpuolimaisen akkunan alle ja kopauttaa, niinkuin »silloin», mutta lumikukkaset sieltäkin vastaan hymyilevät.
— Minä en tiedä, Rauta sanoi, — millaisten nöyryytysten virtojen poikki Asta-rouva kahlauttaa teidät, ennen kuin hän leppyy.
Taivutustiedot
| Muoto | Taivutus |
|---|---|
| Infinitiivi | kahlauttaa |
| Ind. prees. yks. 1. | kahlautan |
| Ind. imperf. yks. 3. | kahlautti |
| Kond. prees. yks. 3. | kahlauttaisi |
| Pot. prees. yks. 3. | kahlauttanee |
| Imperat. prees. yks. 3. | kahlauttakoon |
| Akt. 2. partisiippi | kahlauttanut |
| Pass. imperf. | kahlautettiin |
Riimit
-utːɑː
Kaikki riimit