Asiasanasto.fi

kaik­ko­a­mi­nensubstantiivi

/ˈkɑi̯kːoɑminen/

Johdettu sanasta: kaikota

Merkitys

  1. 1.teonnimi verbistä kaikota

Etymologia

kaikota + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Sitten — antautumisen ihana hetki; noiden väkevien käsivarsien puserruksen tuottama huojennus; vuosien pituisten kärsimysten kaikkoaminen, kun hän tunsi Hugh'n huulien tapailevan omiaan ja taipui hänen janoavaan suudelmaansa.

Florence L. Barclay, Valkoiset sisaret

Tämä yön äkillinen kaikkoaminen teki aivan sellaisen vaikutuksen, kuin olisi juuri päästy auringonpimennyksestä.

Victor Hugo, Kurjat II

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikaikkoaminen
Genetiivikaikkoamisen
Partitiivikaikkoamista
Essiivikaikkoamisena
Translatiivikaikkoamiseksi
Inessiivikaikkoamisessa
Elatiivikaikkoamisesta
Illatiivikaikkoamiseen
Adessiivikaikkoamisella
Ablatiivikaikkoamiselta
Allatiivikaikkoamiselle
Abessiivikaikkoamisetta

Riimit

-ɑminen

Kaikki riimit