kaik­ko­a­mi­nen

substantiivi/ˈkɑi̯kːoɑminen/
Jaa

Johdettu sanasta: kaikota

Merkitys

  1. teonnimi verbistä kaikota

Etymologia

kaikota + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Sitten — antautumisen ihana hetki; noiden väkevien käsivarsien puserruksen tuottama huojennus; vuosien pituisten kärsimysten kaikkoaminen, kun hän tunsi Hugh'n huulien tapailevan omiaan ja taipui hänen janoavaan suudelmaansa.
— Florence L. Barclay, Valkoiset sisaret
Tämä yön äkillinen kaikkoaminen teki aivan sellaisen vaikutuksen, kuin olisi juuri päästy auringonpimennyksestä.
— Victor Hugo, Kurjat II

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikaikkoaminen
Genetiivikaikkoamisen
Partitiivikaikkoamista
Essiivikaikkoamisena
Translatiivikaikkoamiseksi
Inessiivikaikkoamisessa
Elatiivikaikkoamisesta
Illatiivikaikkoamiseen
Adessiivikaikkoamisella
Ablatiivikaikkoamiselta
Allatiivikaikkoamiselle
Abessiivikaikkoamisetta

Riimit

-ɑminen

Kaikki riimit

Lähteet