kai­ko­ta

verbi/ˈkɑi̯kotɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kai-ko-ta (3 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 10 162. yleisin sana

Merkitys

  1. häipyä, poistuaasiakkaat kaikkosivat

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Ja sentään, ah, miten kuuluukaan sana mainittu ammoin: kun yhtyy kaks tai kolme, niin kera heidän myös kallein kaivattu on, joka kaikkosi kammoin.
— Kössi Kaatra, Punaiset ja valkoiset
Oli ilmeistä, että keinotekoinen rohkeus, johon hän oli itsensä kiihdyttänyt, oli nyt, hänen seistessään Thorin edessä, kaikkoamassa.
— Charles Alden Seltzer, Erämaan henkäys
Saaliseläimet, kuten peurat, kaikkosivat kaukaisemmille alueille, ja joet ja purot liettyivät.
— Wikipedia: Cahokia

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kaikota lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Tiehensä kaikkosivat kaikki palvelijat, Benediktus oli ainoa, joka oli jäljellä.
— Carl Blink, Eerik XIV ja Juhana III I
Me voitamme, kerran kaikkoo yö, uus huomen on huoleton.
— Herman Bang, Isänmaattomat

Etymologia

Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Peräpohja, kirjak. yleinen

(suomi → luulajansaame kaikijtit ’olla (kauan) poissa; juosta etäälle, kadota’).

Luultavasti alkuaan samaa onomat. lähtöä kuin kaikua, katso tätä.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • remove
  • go away

Esiintymistiheys

13 969 esiintymää · 5.3 / milj.

Suomi24
6.0
Sanomalehdet
2.7
Aikakauslehdet
2.1
Wikipedia
0.5
Reddit
2.8
Tekstitykset
3.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 74 (katketa), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: kaikkoaa 32 % · kaikkoavat 23 % · kaikonnut 13 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kaikota taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkaikkoankaikkosinolen kaikonnutolin kaikonnut
sinäkaikkoatkaikkositolet kaikonnutolit kaikonnut
hänkaikkoaakaikkosion kaikonnutoli kaikonnut
mekaikkoammekaikkosimmeolemme kaikonneetolimme kaikonneet
tekaikkoattekaikkositteolette kaikonneetolitte kaikonneet
hekaikkoavatkaikkosivatovat kaikonneetolivat kaikonneet
passiivikaikotaankaikottiinon kaikottuoli kaikottu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkaikkoaisinolisin kaikonnut
sinäkaikkoaisitolisit kaikonnut
hänkaikkoaisiolisi kaikonnut
mekaikkoaisimmeolisimme kaikonneet
tekaikkoaisitteolisitte kaikonneet
hekaikkoaisivatolisivat kaikonneet
passiivikaikottaisiinolisi kaikottu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkaikkoa—
hänkaikotkoonolkoon kaikonnut
mekaikotkaamme—
tekaikotkaa—
hekaikotkootolkoot kaikonneet
passiivikaikottakoonolkoon kaikottu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkaikonnenlienen kaikonnut
sinäkaikonnetlienet kaikonnut
hänkaikonneelienee kaikonnut
mekaikonnemmelienemme kaikonneet
tekaikonnettelienette kaikonneet
hekaikonnevatlienevät kaikonneet
passiivikaikottaneenlienee kaikottu

Infinitiivit

1. infinitiivikaikota
1. inf. pitkä muotokaikotakseen
2. inf. inessiivikaikotessa
2. inf. inessiivi, passiivikaikottaessa
2. inf. instruktiivikaikoten
3. inf. inessiivikaikkoamassa
3. inf. elatiivikaikkoamasta
3. inf. illatiivikaikkoamaan
3. inf. adessiivikaikkoamalla
3. inf. abessiivikaikkoamatta
3. inf. instruktiivikaikkoaman
4. infinitiivikaikkoaminen
5. infinitiivikaikkoamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikaikkoava
Passiivin 1. partisiippikaikottava
Aktiivin 2. partisiippikaikonnut
Passiivin 2. partisiippikaikottu
Agenttipartisiippikaikkoama
Kieltopartisiippikaikkoamaton

Riimit

-ɑikotɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kaikota. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kaikota