kai­la­va

adjektiivi/ˈkɑi̯lɑʋɑ/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (hämäläismurretta)(murteellinen)täplikkään kirjava tai vaalea ja värikäs

Esimerkkilauseet

Katsohan, tuolla näkyy kaksi, kolme, neljä hevosta, kokonainen hevosryhmä; yksi on kailava, yksin aivan valkoinen, mutta näyttää täältä katsoen siniseltä.
— Henryk Sienkiewicz, Herra Wolodyjowski I
Kailava orivarsa sukkajalka potkia ponnautteli milloin puoleen, milloin toiseen.
— Leo Tolstoi, Jumalallista ja inhimillistä eli vielä kolme kuolemaa

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikailava
Genetiivikailavan
Partitiivikailavaa
Essiivikailavana
Translatiivikailavaksi
Inessiivikailavassa
Elatiivikailavasta
Illatiivikailavaan
Adessiivikailavalla
Ablatiivikailavalta
Allatiivikailavalle
Abessiivikailavatta

Riimit

-ɑilɑʋɑ

Kaikki riimit

Lähteet