kai­nus

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. työreen keskimmäinen kaplas, joka sitoo jalaksen kaustaan; lattiaa kannattava niskahirsi

Etymologia

Vanhin tieto
Elias Lönnrot, 1874
Levinneisyys
paikoin Varsinais-Suomi

Lähtökohta: ? ← skandinaavinen, vertaa nykynorja murt. gein, geil, geir, nykyruotsi murt. (Helsingland) gen, (Suomi) gelaks, gilaks, gälaks ’merinuotan kummankin reiden päässä oleva pystypuu l. koirio, josta lähtee nuotan vetoköysi’, (Gotlanti) gelax, geraxel ’sama merkitys; suurrysän sidekapula’.

luulajansaame kai´nō ’männynjuurista punottu paksu nuotanvetoköysi’ niin ikään ? ← skandinaavinen.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kainus. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kainus