kainu
erisnimi, substantiivi/ˈkɑi̯nu/kai-nu (2 tavua) · 5 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- synonyymi kveenille
Esimerkkilauseet
170.
Häja juovagit halida, Nita nasta, rúota pouma, Puolva-varra' väjaltuöve', Irkasas kähča, pajahalla: "Läkus vatnases päggaban vare?"
"Lä čuólta, lä kainu lä kertis."
Leipe-linen čuólmam luóitta: Tepa te allatak alki Mära manait paijatallai, 180.
Porjasita pohtannahta.Anna sinä Suomen kansa, Anna Sawo, anna Kainu, Anna armas Karjalainen, Anna Hämehen asuja, Anna kuulua kujilla, Anna kaikua kylissä Sekä soitto, että laulu, Ilotekosi totinen.Teoriat kveenien ja historiallisten kainulaisten välisistä yhteyksistä ovat johtaneet myös kainu -nimen käyttöönottoon.Etymologia
1kainu1 – ujo; alanko
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kaino yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, viro
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kainoine, kainu ’kaino, ujo, arka’ |
|---|---|
| karjala | kaino, kainu ’sama merkitys’, kainossella, kainussella ’ujostella’, kaine ’kauna’ |
| viro | kaine (g. kaine) ’raitis, tyyni; siivo, puhdas, siistiasuinen; hiljainen, rauhallinen’. |
suomi → koltansaame kȧjnad ’ujostella’.
Samaa juurta olevia sanoja
Sanan alkuperä on lopullista ratkaisua vailla. On pidetty mahdollisena, että pohjana olisi vanh. sanakirjojen tuntema kainu (Lönnr 1874), kaino (Jusl) merkityksessä ’alanko’ (?? ← germaaninen, vertaa ruotsi murt. hven ’vesiperäinen maa, viettävä maa’). Sanasta ei kuitenkaan ole murretietoja. Toisen selityksen mukaan kainu olisi samaa kantaa kuin kainus (katso tätä), jolloin sen alkumerk. olisi ollut ’nuppipäinen sauva, kiilamainen esine’, ts. eräänlainen valtikka tai viestikapula, jommoisesta useampienkin kansojen nimityksiä on selitetty (vertaa lappi, vatja). — suomi → eteläsaame gaajnuo, gaajnuoladdje ’talonpoika (ei-lappalainen)’, luulajansaame kai´nōlatj ’ruotsalainen rannikkoseudun talonpoika’, ruotsinsaame kainolats, kainahaljo ’ruotsalainen tai norjalainen talonpoika’, mahdollisesti myös → muinaisnorja, islanti kveinir, kvænir, kuen(n)er jne. ’jk Pohjois-Skandinavian kansa, todennäköisesti suomalainen’, nykynorja kvæn ’»kveeni», suomalainen’.
Samaa juurta olevia sanoja
2kainu2 – reen sidontakaplas
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kainus yhteydessä
- suomikainus
- ? skandinaavinenvertaa nykynorja murt. gein, geil, geir, nykyruotsi murt. (Helsingland) gen, (Suomi) gelaks, gilaks, gälaks ’merinuotan kummankin reiden päässä oleva pystypuu l. koirio, josta lähtee nuotan vetoköysi’, (Gotlanti) gelax, geraxel ’sama merkitys; suurrysän sidekapula’
luulajansaame kai´nō ’männynjuurista punottu paksu nuotanvetoköysi’ niin ikään ? ← skandinaavinen.
Samaa juurta olevia sanoja
3Kainu – Kajaani, Pohjanmaa; rannikkoseutu; ”Savo”; mereen päin oleva osa maata
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan Kainuu yhteydessä
Sanan alkuperä on lopullista ratkaisua vailla. On pidetty mahdollisena, että pohjana olisi vanh. sanakirjojen tuntema kainu (Lönnr 1874), kaino (Jusl) merkityksessä ’alanko’ (?? ← germaaninen, vertaa ruotsi murt. hven ’vesiperäinen maa, viettävä maa’). Sanasta ei kuitenkaan ole murretietoja. Toisen selityksen mukaan kainu olisi samaa kantaa kuin kainus (katso tätä), jolloin sen alkumerk. olisi ollut ’nuppipäinen sauva, kiilamainen esine’, ts. eräänlainen valtikka tai viestikapula, jommoisesta useampienkin kansojen nimityksiä on selitetty (vertaa lappi, vatja). — suomi → eteläsaame gaajnuo, gaajnuoladdje ’talonpoika (ei-lappalainen)’, luulajansaame kai´nōlatj ’ruotsalainen rannikkoseudun talonpoika’, ruotsinsaame kainolats, kainahaljo ’ruotsalainen tai norjalainen talonpoika’, mahdollisesti myös → muinaisnorja, islanti kveinir, kvænir, kuen(n)er jne. ’jk Pohjois-Skandinavian kansa, todennäköisesti suomalainen’, nykynorja kvæn ’»kveeni», suomalainen’.
Samaa juurta olevia sanoja
Liittyvät sanat
Esiintymistiheys
240 esiintymää · 0.1 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 1 (valo)
Yleisimmät: kainuun 99 % · kainu 1 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ɑinu
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kainu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kainu