kai­nu

erisnimi, substantiivi/ˈkɑi̯nu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kai-nu (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. synonyymi kveenille

Esimerkkilauseet

170. Häja juovagit halida, Nita nasta, rúota pouma, Puolva-varra' väjaltuöve', Irkasas kähča, pajahalla: "Läkus vatnases päggaban vare?" "Lä čuólta, lä kainu lä kertis." Leipe-linen čuólmam luóitta: Tepa te allatak alki Mära manait paijatallai, 180. Porjasita pohtannahta.
— Otto Donner, Lappalaisia lauuja
Anna sinä Suomen kansa, Anna Sawo, anna Kainu, Anna armas Karjalainen, Anna Hämehen asuja, Anna kuulua kujilla, Anna kaikua kylissä Sekä soitto, että laulu, Ilotekosi totinen.
— Elias Lönnrot, Kantele I
Teoriat kveenien ja historiallisten kainulaisten välisistä yhteyksistä ovat johtaneet myös kainu -nimen käyttöönottoon.
— Wikipedia: Kveenin kieli

Etymologia

1kainu1 – ujo; alanko

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kaino yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkainoine, kainu ’kaino, ujo, arka’
karjalakaino, kainu ’sama merkitys’, kainossella, kainussella ’ujostella’, kaine ’kauna’
virokaine (g. kaine) ’raitis, tyyni; siivo, puhdas, siistiasuinen; hiljainen, rauhallinen’.

suomi → koltansaame kȧjnad ’ujostella’.

Sanan alkuperä on lopullista ratkaisua vailla. On pidetty mahdollisena, että pohjana olisi vanh. sanakirjojen tuntema kainu (Lönnr 1874), kaino (Jusl) merkityksessä ’alanko’ (?? ← germaaninen, vertaa ruotsi murt. hven ’vesiperäinen maa, viettävä maa’). Sanasta ei kuitenkaan ole murretietoja. Toisen selityksen mukaan kainu olisi samaa kantaa kuin kainus (katso tätä), jolloin sen alkumerk. olisi ollut ’nuppipäinen sauva, kiilamainen esine’, ts. eräänlainen valtikka tai viestikapula, jommoisesta useampienkin kansojen nimityksiä on selitetty (vertaa lappi, vatja). — suomi → eteläsaame gaajnuo, gaajnuoladdje ’talonpoika (ei-lappalainen)’, luulajansaame kai´nōlatj ’ruotsalainen rannikkoseudun talonpoika’, ruotsinsaame kainolats, kainahaljo ’ruotsalainen tai norjalainen talonpoika’, mahdollisesti myös → muinaisnorja, islanti kveinir, kvænir, kuen(n)er jne. ’jk Pohjois-Skandinavian kansa, todennäköisesti suomalainen’, nykynorja kvæn ’»kveeni», suomalainen’.

Samaa juurta olevia sanoja

2kainu2 – reen sidontakaplas

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kainus yhteydessä
  1. suomikainus
  2. ? skandinaavinenvertaa nykynorja murt. gein, geil, geir, nykyruotsi murt. (Helsingland) gen, (Suomi) gelaks, gilaks, gälaks ’merinuotan kummankin reiden päässä oleva pystypuu l. koirio, josta lähtee nuotan vetoköysi’, (Gotlanti) gelax, geraxel ’sama merkitys; suurrysän sidekapula’

luulajansaame kai´nō ’männynjuurista punottu paksu nuotanvetoköysi’ niin ikään ? ← skandinaavinen.

3Kainu – Kajaani, Pohjanmaa; rannikkoseutu; ”Savo”; mereen päin oleva osa maata

Sanakirjassa
Käsitellään sanan Kainuu yhteydessä

Sanan alkuperä on lopullista ratkaisua vailla. On pidetty mahdollisena, että pohjana olisi vanh. sanakirjojen tuntema kainu (Lönnr 1874), kaino (Jusl) merkityksessä ’alanko’ (?? ← germaaninen, vertaa ruotsi murt. hven ’vesiperäinen maa, viettävä maa’). Sanasta ei kuitenkaan ole murretietoja. Toisen selityksen mukaan kainu olisi samaa kantaa kuin kainus (katso tätä), jolloin sen alkumerk. olisi ollut ’nuppipäinen sauva, kiilamainen esine’, ts. eräänlainen valtikka tai viestikapula, jommoisesta useampienkin kansojen nimityksiä on selitetty (vertaa lappi, vatja). — suomi → eteläsaame gaajnuo, gaajnuoladdje ’talonpoika (ei-lappalainen)’, luulajansaame kai´nōlatj ’ruotsalainen rannikkoseudun talonpoika’, ruotsinsaame kainolats, kainahaljo ’ruotsalainen tai norjalainen talonpoika’, mahdollisesti myös → muinaisnorja, islanti kveinir, kvænir, kuen(n)er jne. ’jk Pohjois-Skandinavian kansa, todennäköisesti suomalainen’, nykynorja kvæn ’»kveeni», suomalainen’.

Samaa juurta olevia sanoja

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

240 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
1.0
Wikipedia
0.5
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

Yleisimmät: kainuun 99 % · kainu 1 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑinu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kainu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kainu