Asiasanasto.fi

kai­paa­mi­nensubstantiivi

/ˈkɑi̯pɑːminen/

Johdettu sanasta: kaivata

Merkitys

  1. 1.teonnimi verbistä kaivata

Etymologia

kaivata + johdin -minen

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Jo vierähti mieli surulliseksi... Se suru oli kaunista lemmensurua... Hyräillen lemmenmessun säveleitä istahti hän lemmenlähteen luo... Lähteen silmäkkeestä kurkisteli hän nyt sulhasen kuvaa... sen sulhon, jota oli toivonut... ikävöinyt... uneksinut... Hän katsoi kauvan... pettyi... Sulhasen kuva ei ilmestynyt... Murhe täytti mielen, suru silmän... Alkoi kaunis kaipaaminen...

Irmari Rantamala, Martva II

Tarvitaan ehkä enemmän voimaa onnellisena kuin onnettomana pysymiseen, sillä sen kaipaaminen, jota ei itsellä vielä ole, tuottaa enemmän iloa sydämelle, joka on viisas, kuin kaiken sen omistaminen, mitä se on halunnut.

Maurice Maeterlinck, Viisaus ja kohtalo

Monissa tapauksissa menneiden aikojen kaipaaminen ei välttämättä tarkoita, että menneitä aikoja haluttaisi tosiasiassa palauttaa tai tuoda niitä nykyaikaan.

Wikipedia: Neuvostonostalgia

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikaipaaminen
Genetiivikaipaamisen
Partitiivikaipaamista
Essiivikaipaamisena
Translatiivikaipaamiseksi
Inessiivikaipaamisessa
Elatiivikaipaamisesta
Illatiivikaipaamiseen
Adessiivikaipaamisella
Ablatiivikaipaamiselta
Allatiivikaipaamiselle
Abessiivikaipaamisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit