kaisla
erisnimi, substantiivi/ˈkɑi̯slɑ/
Merkitykset
- 1.harvinainen
- 2.(taksonomia)mikä tahansa kaislojen sukuun (Scirpus) kuuluva sarakasvien laji tai sellaisen yksilö
- 3.järvikaislojen sukuun kuuluva laji Schoenoplectus lacustris tai sen yksilö
- 4.(puhekieltä)(yleisesti)mikä tahansa vesistössä kasvava heinäkasvien laji tai sellaisen yksilö
- 5.(puhekieltä)(erityisesti)edellisiin kuuluva järviruoko
Synonyymit
Etymologia
vanha germaaninen laina, jonka rekonstruoitu alkumuoto on *gaisilan (> muun muassa ruotsin gissel); sanalla on useissa lähisukukielissä vastineita kuten inkeroisen klaisa, karjalan kaisla, vatjan glaisa ja viron kaisel; sanojen epäsäännölliset äänteenmuutokset ja runsaat murteelliset variantit selittyvät germaanisen sanan suomensukuisten kielten puhujan kannalta oudolla äänneasulla
Yhdyssanat ja johdokset
Yhdyssanat
Johdokset
Liittyvät sanat
Käännökset
- engl.reed, bulrush
- ruotsisäv
- saksaTeichbinse (f), Binse (f)
- venäjäкамыш
- esp.junco (m)
Hierarkia
Yläkäsitteet
Esimerkkilauseet
Jonni tunsi pälsyläiset hyvin, poika ja tyttö olivat Kaislan iltamien kantajoukkoa, isäntä ankara työntekijä, talo pieni, mutta toimeentuleva.
Tuo pitkä, kapea, hienohipeäinen käsi vapisi kuin kaisla virrassa.
Ojanvarsien lajeja ovat muun muassa erilaiset kaisla - ja sorsimolajit sekä karhunputki, pahaputki, punakoiso, järvikorte ja osmankäämi.
Englanninkieliset vastineet
- reed
- bulrush
Esiintymistiheys
4 362 esiintymää, 1.7 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 9
| Nominatiivi | Kaisla |
| Genetiivi | Kaislan |
| Partitiivi | Kaislaa |
| Essiivi | Kaislana |
| Translatiivi | Kaislaksi |
| Inessiivi | Kaislassa |
| Elatiivi | Kaislasta |
| Illatiivi | Kaislaan |
| Adessiivi | Kaislalla |
| Ablatiivi | Kaislalta |
| Allatiivi | Kaislalle |
| Abessiivi | Kaislatta |
Riimit
-ɑislɑ
Kaikki riimit