kai­van­ta

substantiivi/ˈkɑi̯ʋɑntɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: kaivaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. maaperän kaivamiseen tai aineksen louhimiseen liittyvä toiminta

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Kaikki melunne, räikkynänne, raakkunanne, riemuplakaattinne, hauskaa-meill'-on-humunne ei vaimenna hiljaa ritisevää kaivantaa kolmen salaisen rotan: Tyhjyys Pelko Yksinäisyys.
Katri Vala, Paluu
Kaivon kaivanta sitä vastoin antoi vähemmän ilahduttavan tuloksen.
Sven Hedin, Aasian erämaissa
Sitä esiintyy myös tulva - ja rantaniityillä, luhdissa, ojissa, kaivannoissa sekä monenlaisilla soilla.
Wikipedia: Järvikorte

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikaivanta
Genetiivikaivannan
Partitiivikaivantaa
Essiivikaivantana
Translatiivikaivannaksi
Inessiivikaivannassa
Elatiivikaivannasta
Illatiivikaivantaan
Adessiivikaivannalla
Ablatiivikaivannalta
Allatiivikaivannalle
Abessiivikaivannatta

Riimit

-ɑiʋɑntɑ

Kaikki riimit

Lähteet