ka­ja­vat

Hän laulaa loihtua lemmen sen, joka polttaa, polkee ja tallaa, kodit korkeat jättäen kylmillen, mökin liedelle kylväen hallaa, kun ihmistä kaks käy vierahaks, — niin kauniisti kajavat veen yli itkee.

Mutta ympärillä ilmassa häilää vielä suurempi kerjäläisten joukko, sadat, tuhannet kajavat, tiirat ja moosat, kärkkyen myöskin osaansa.