kajava
erisnimi, substantiivi/ˈkɑjɑʋɑ/
Merkitykset
Synonyymit
Etymologia
itämerensuomalainen sana, joka on rakenteensa perusteella todennäköisesti -va-johdos jostakin toisesta sanasta. Kirjakielessä sana esiintyy ensimmäisen kerran Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 (muodossa ”cajawa”).
Yhdyssanat ja johdokset
Yhdyssanat
Esimerkkilauseet
Kajavassa yössä kuulee noitten kaameitten huutojen väliin jokseenkin kauan kiertelevän talojen yläpuolella, ja kun ei voi nähdä mitään, niin tuntee vastoin tahtoaankin jonkinlaista pelkoa ja myötätuntoista tukalaa oloa, kunnes tuo nyyhkyttävä pilvi on kadonnut äärettömään avaruuteen.
Olin yksi eukollani, olin yksi, maksoin kaksi; mie käin kukkana kujassa, (IV: 185.) kajavana kaivo-tiellä, 5 maksoin kaksi kassarissa, kaksi kassarin-ranissa, viis' on heinä-viikatteessa, kuusi sirpin-kuoliossa, mie käin kuuesta kujassa, 10 seitsemästä siellä täällä, kaheksast' käin kaivo-tiellä, mie käin ympäri yheksän, kysyttiin ain' kymmenestä, kaheksasta katsottihin.
Islannissa muun muassa kajavan munat ovat kuitenkin perinteinen elintarvike, ja myös islantilaiset saagat mainitsevat munien keräilyn.
Esiintymistiheys
1 352 esiintymää, 0.5 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 10
| Nominatiivi | Kajava |
| Genetiivi | Kajavan |
| Partitiivi | Kajavaa |
| Essiivi | Kajavana |
| Translatiivi | Kajavaksi |
| Inessiivi | Kajavassa |
| Elatiivi | Kajavasta |
| Illatiivi | Kajavaan |
| Adessiivi | Kajavalla |
| Ablatiivi | Kajavalta |
| Allatiivi | Kajavalle |
| Abessiivi | Kajavatta |
Riimit
-ɑjɑʋɑ
Kaikki riimit