kak­sois­put­kisubstantiivi

Ainakin viiden minuutin ajan jännitin näköhermojani äärimmäisyyteen saakka, kääntelin kaksoisputkea kaikkiin suuntiin, mutta kaikkialla levisi silmieni eteen sama yksitoikkoinen, eloton taulu: toinen toistaan seuraavia kukkuloita ja rotkoja, harjanteita ja laaksoja, harmaanruskea, paljas maaperä täynnä ristiin rastiin kulkevia juoksuhautoja ja vallituksia, niiden välillä tiheinä verkkoina pirullisia piikkilankaesteitä, mutta ei mitään liikettä, ei ainoatakaan elävää olentoa näkyvissä, kaikki kuollutta kuin erämaassa tahi kuussa.

J. E. Eteläpää, Saksan keisarikunnan kuolinkamppailu