kal­ju­a

Jaa
Viittaa artikkeliin

6 kirjainta

Johdettu sanasta: kalju

Merkitys

  1. huutaa, kiljua

Etymologia

Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Levinneisyys
kaakkoismurteet
Vastineita
karjala, vatja, viro

Onomat. sana, vertaa karjua, kiljua. Samaan yhteyteen kuulunevat myös kaljauttaa (eri tahoilla murt.) ’lyödä, kajauttaa, iskeä’, kaljaus ’kajaus, isku, tärähdys’ ja karjala kaljata ’iskeä, lyödä’, kalju ’kuuluva isku, kolaus’, vertaa suomi (lyödä) kalauttaa ja kalista.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakaljuo ’huutaa, kiljua, karjua’, kaljahtoa ’karjaista, huutaa’, kaljahtoakseh ’kalkahtaa, kilahtaa’, kaljoa ’kalkkaa’
vatjakalju-, kaĺĺu- ’karjua’
virokaljuda ’huutaa, karjua’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kaljua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kaljua