kalk­ka­la

substantiivi/ˈkɑlkːɑlɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kalk-ka-la (3 tavua) · 8 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. kalistimen rinnakkaisnimitys

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
etupäässä Kaakkois-Suomi
Vastineita
inkeroinen, karjala, vepsä, vatja

Lainalähde: osittain ← venäjä kólokol ’(kirkon-, lehmän)kello’, kolokólka ’pellavan siemenkota’, osittain ilmeisesti kalkkaa verbin omap. johdoksia.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkalkkala ’pellavan siemenkota’, kalkkalain ’sama merkitys, kulkunen’
karjalakalkkalo, kalkkaro ’kulkunen; takkuinen kohta, (esimerkiksi jää)kokkare eläimen turkissa’, kalkkareh, kalkkero ’kokkare, tiera’
vepsäkaukal, mon. kauklad ’pellavan siemenkota’
vatjakalkkale̮ ’sama merkitys’

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12 (kulkija)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑlkːɑlɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kalkkala. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kalkkala