kalk­kaa

verbi/ˈkɑlkːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kalk-kaa (2 tavua) · 7 kirjainta

Merkitys

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Kilkkaa, kalkkaa kannusraudat, kypär-töyhdöt hulmuaa, kohti linnaa Wielopolskin ratsasparvi raikahtaa.
— Eino Leino, Kootut teokset V
Kali-kali-lali-kali kellot kalkkaa, liki suon laitaa Punike kulkee, Kirjopa torkahti mättään kylkeen, uniset silmänsä puoleen sulkee, antaa purra hyttysen julkeen, yövirsi-vieraan.
— Eero Eerola, Maamieslauluja
Meijän tiäl on nurmet, pellot, meijän lehtot, lahtien suut, meijän karjan kalkkaa kellot, meijän muada ei sua muut!
— Iivo Härkönen, Laululoi Aunukselaizil

Etymologia

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
eri tahoilla murt.
Vastineita
karjala

(erilaisia kalisevaa ääntä tuottavia esineitä?)

Onomat. sanoja, vertaa kalista, kolkata. Katso myös kalkkala ja erikseen kalkku.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalakalkkoa ’kalkkaa’, kalkuttoa ’kalkuttaa’, kalkuta ’pitää kalketta’

(suomi, karjala → venäjä murt. kalkat́ ’soida, kaikua’).

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Taivutustiedot

Taivutusluokka 78 (kaikaa)

MuotoTaivutus
Kond. prees. yks. 3.

Verbin kalkkaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
hänkalkkaa———
hekalkkaavat———

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
hänkalkkaisi—
hekalkkaisivat—

Riimit

-ɑlkːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kalkkaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kalkkaa