kal­lu

erisnimi, substantiivi/ˈkɑlːu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kal-lu (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

substantiivi

  1. (slangi)elämänkoululainen
  2. (nettislangi)(halventava)kehitysvammainen henkilö

erisnimi

  1. Taivutus sanasta m, diminutiivimuoto nimestä Kalevi tai Kalervo
  2. erittäin harvinainen

Synonyymit

Esimerkkilauseet

"Hatusta viis, mutta eväskontti olisi poikaa", tuumi Kallu, jolla alkoi olla hirveä nälkä ja vilu.
— Emil Elenius, Saarelaiskuvia I
"Selvä on, selvä on!", tuumi Pelto-Kallu ja hiipi eräänä kesäiltana, yllämainittuna aikana, vallesmannin luo.
— Emil Elenius, Saarelaisvallesmanni
Kallu istui hevosrattailla ja hihitti: " Mää ole ensmäist kertaa vosikan kyyris ja mul on niim piru hauskaa.
— Wikipedia: Kissa-Kallu

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kallu lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Kiittää kun saa olla maissa, sanoi Kallu.
— Emil Elenius, Saarelaisvallesmanni
Niinku nykki kun Ellu ja Kallu pitivät samasta kengästä kiinni, ja väittivät sitä kumpiki omaksensa.
— Jaakkoo Vaasan, Oottako kuullu

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

334 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.1
Reddit
0.3
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

Yleisimmät: kallu 68 % · kallun 33 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑlːu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kallu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kallu