kan­ger­rus

substantiivi/ˈkɑŋːerːus/
Jaa

Johdettu sanasta: kangertaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. vaivalloinen, kankea tai hidas eteneminen

Esimerkkilauseet

Pienten kangerrusten jälkeen kävi Kervilä suoraa päätä asiaan käsiksi.
— Kaarle Halme, Kyläraittien kuningas
Niinkuin lukija näkee, tällaiset käytännölliset puuhommat voivat kangertaa milloin mistäkin kohdasta, ja tässä oli tullut sellainen kangerrus, jota en etukäteen mitenkään ollut voinut aavistaa.
— Tatu Valkonen, Maisteri liikemiehenä

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikangerrus
Genetiivikangerruksen
Partitiivikangerrusta
Essiivikangerruksena
Translatiivikangerrukseksi
Inessiivikangerruksessa
Elatiivikangerruksesta
Illatiivikangerrukseen
Adessiivikangerruksella
Ablatiivikangerrukselta
Allatiivikangerrukselle
Abessiivikangerruksetta

Riimit

-ɑŋːerːus

Kaikki riimit

Lähteet