kan­go­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. vääntää, vivuta kangen avulla

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kanki yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

Katso myös kankea.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkaŋki ’seiväs, kanki’
karjalakanki ’puinen tai (harv.) rautainen kanki, tanko; saippuatanko’, kankita, kanketa ’vääntää kangella’
lyydikaŋg(i)
vepsäkaŋg, kaŋ́ǵ
vatjakaŋki ’kanki’ (← suomi)
virokang (g. ‑e tai ‑i) ’kanki, tanko, vipu; (E) jousi’, kangutada ’kääntää kangella, vääntää, kammeta; pingottaa’.

itämerensuomi taholta sana on lainautunut lappiin kahtena kerrostumana: vanhempi laina on pohjoissaame gagˈgâ (luulajansaame) ’kanki’, pohjoissaame gagˈgât (inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’kangeta, vääntää’, nuorempi pohjoissaame gaŋˈgâ (inarinsaame koltansaame) ’kanki’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kangota. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kangota