kan­nat­te­le­mi­nen

substantiivi
Jaa

Johdettu sanasta: kannatella

Merkitys

  1. teonnimi verbistä kannatella

Etymologia

kannatella + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Hänellä oli raukea olo, hienoinen kivistys päässä ja katkomista ruumiissa, mutta sittenkin se hiiren kiven kannatteleminen nauratti.
— Urho Karhumäki, Korpiherra
Syyksi on tarjottu noin viisi miljoonaa vuotta sitten tapahtunutta esi -ihmisen siirtymistä neljällä raajalla liikkumisesta kävelyyn kahdella jalalla: yläkropan kannatteleminen edellytti lantion seudun lihasten ja luuston kehittymistä aikaisempaa voimakkaammiksi, mikä vei tilaa synnytyskanavalta ja johti siten kivuliaampiin synnytyksiin.
— Wikipedia: Synnytyskipu