kan­nus

erisnimi, substantiivi/ˈkɑnːus/
Jaa

Johdettu sanoista: kantaa, kanta

Merkitykset

substantiivi

  1. ratsastajan kantapäähän kiinnitettävä metallihaarukka, jota käytetään apuna ratsun ohjauksessa
  2. (kasvitiede)kukan terälehden pitkähkö, kapea kuoppamainen rakenne

Etymologia

kanta + johdin -us:ukse

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.spur
  • ruotsisporre
  • saksaSporn (m)
  • ranskaéperon (m)
  • venäjäшпора
  • esp.espuela
  • norjaspore (m)

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Von Saapas on henkilö, jonka kyljessä voi peilata kasvojansa; yläpuoli sahviania ja alapuolessa kannukset, hippe, happe, hap!
— H. C. Andersen, Satuja ja tarinoita VIII
Hän meni raskain askelin, suuret kannukset helisten, ja kulki polkua alas odottavia miehiä kohti.
— Zane Grey, Lännen tähtien alla
Se puree hyvin innokkaasti; ja kun se aina hyökkää kannuksiin, karja ei pysty puolustautumaan sitä vastaan: tällä tavalla se sopii mitä parhaiten härkää vastaan, jonka se nopeasti pakottaa juoksuun.
— Wikipedia: Cur

Englanninkieliset vastineet

  • spur
  • gaff
  • gad

Esiintymistiheys

13 599 esiintymää · 5.2 / milj.

Suomi24
4.9
Sanomalehdet
7.2
Aikakauslehdet
13.7
Wikipedia
7.8
Reddit
2.8
Tekstitykset
1.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikannus
Genetiivikannuksen
Partitiivikannusta
Essiivikannuksena
Translatiivikannukseksi
Inessiivikannuksessa
Elatiivikannuksesta
Illatiivikannukseen
Adessiivikannuksella
Ablatiivikannukselta
Allatiivikannukselle
Abessiivikannuksetta

Riimit

-ɑnːus

Kaikki riimit

Lähteet