kan­nus

erisnimi, substantiivi/ˈkɑnːus/
Jaa

Johdettu sanoista: kantaa, kanta

Merkitykset

substantiivi

  1. ratsastajan kantapäähän kiinnitettävä metallihaarukka, jota käytetään apuna ratsun ohjauksessa
  2. (kasvitiede)kukan terälehden pitkähkö, kapea kuoppamainen rakenne

Etymologia

kanta + johdin -us:ukse

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.spur
  • ruotsisporre
  • saksaSporn (m)
  • ranskaéperon (m)
  • venäjäшпора
  • esp.espuela
  • norjaspore (m)

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Von Saapas on henkilö, jonka kyljessä voi peilata kasvojansa; yläpuoli sahviania ja alapuolessa kannukset, hippe, happe, hap!
H. C. Andersen, Satuja ja tarinoita VIII
Hän meni raskain askelin, suuret kannukset helisten, ja kulki polkua alas odottavia miehiä kohti.
Zane Grey, Lännen tähtien alla
Se puree hyvin innokkaasti; ja kun se aina hyökkää kannuksiin, karja ei pysty puolustautumaan sitä vastaan: tällä tavalla se sopii mitä parhaiten härkää vastaan, jonka se nopeasti pakottaa juoksuun.
Wikipedia: Cur

Englanninkieliset vastineet

  • spur
  • gaff
  • gad

Esiintymistiheys

13 599 esiintymää · 5.2 / milj.

Suomi24
4.9
Sanomalehdet
7.2
Aikakauslehdet
13.7
Wikipedia
7.8
Reddit
2.8
Tekstitykset
1.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikannus
Genetiivikannuksen
Partitiivikannusta
Essiivikannuksena
Translatiivikannukseksi
Inessiivikannuksessa
Elatiivikannuksesta
Illatiivikannukseen
Adessiivikannuksella
Ablatiivikannukselta
Allatiivikannukselle
Abessiivikannuksetta

Riimit

-ɑnːus

Kaikki riimit

Lähteet