- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 5 muuta kieltä
alkuaan ehkä ’koetella, tunnustella (piikillä tms.)’
Vastineet sukukielissä (11 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | tutka: tutampǟt ’loimilangan päät’, tutkamet ’sama merkitys’, tutkia ’kysellä’ |
|---|---|
| karjala | tutkain ’loimilangan pää; rihmapalmikko’, tutkie ’tutkia’ |
| lyydi | tutkamed ’loimilangan päät’ |
| vepsä | tutkmed ’sama merkitys’ |
| vatja | tutkame̮d, tutke̮me̮d ’sama merkitys’, tutkia ’tutkia’ |
| viro | (murt.) tuka (g. tukme) ’päreen palamatta jäänyt loppupää; loimilangan pää’, tutkamed (mon.) ’loimilangan päät’ |
| liivi | tutkām, (salatsinliivi) tutk ’loppu; kärki; (veneen) perä’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| – | ? pohjoissaame duŧkum, duŧkun (eteläsaame piitimensaame luulajansaame) ’lehden silmu; koivun norkko’ (pohjoissaame duŧˈkâmâk (mon.) ’loimilankojen päät’ ja pohjoissaame duŧˈkât (inarinsaame koltansaame) ’tutkia’ ← suomi) |
|---|---|
| udmurtti | tuĺi̮m ’puun latvan nuori verso’ |
| etelämansi | etelämansi taĺək, itämansi taĺəχ, länsimansi taĺk, pohjoismansi taĺəχ ’huippu, kärki; joen latva’ |
| itähanti | itähanti tö̆j, etelähanti tĕj, pohjoishanti tä̆j ’(puun, joen) huippu, latva; loppupää, kärki; merran perä’ |
| unkari | tőgy (vanh. kiel. tölgy, tőlgy) ’udar, vedin’ |
. Katso myös tutka.