tut­kain

substantiivi/ˈtutkɑi̯n/
Jaa
Viittaa artikkeliin

tut-kain (2 tavua) · 7 kirjainta

Merkitykset

  1. (vanhahtava)teräaseen terävä kärki; esineen tai ulokkeen pää tai kärkiMist on kieli sille tehty? Kieli veitsen tutkaimesta
  2. (raamatullinen)teroitettu keppi jota käytettiin vetojuhdan ajossa
  3. (sodankäynti)maahan työnnettävä piikki, jolla etsitään miinoja

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Louhi Pohjolan emäntä tohti toiseksi ruveta, levitäikse lentämähän, kokkona kohotteleikse, sata miestä siiven alla, tuhat purston tutkaimella, sata miestä miekallista, tuhat ampuja-urosta.
— K. Raitio, Toinen lukukirja kansakoulujen tarpeiksi
Weden karja kuopastansa, Weden hirmu, hau'in poika, Wetäiksen veden syvästä, Talvimajasta mataapi Rannoille rakentamahan Leikkejänsä lämpimessä, Kätkee kaikki koukkuluunsa, Suunsa tutkaimet terävät.
— Julius Krohn, Helmivyö
Loimen pituutta laskettaessa on otettava huomioon maton halutun pituuden lisäksi alkusolmujen, tutkainten, kutistumisvaran ja hapsujen osuus.
— Wikipedia: Matonkudonta

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan tutkain lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit
Viiltävinä veitsinä, tulisina tutkaimen terinä ne ratkovat koko tunnollansa kärsivän elävän ihmisen arimpia kudoksia.
— Urho Karhumäki, Testamentti
Mutta aivan hyvinhän ymmärrettiin, että miesparka aivan turhaan potki tutkainta vastaan.
— Knut Hamsun, Haaveilija
Hän työnnältää sokealla voimalla miekkansa tutkaimen vihollisen keskiruumista kohti.
— Lauri Haarla, Kurkien taru

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 5 muuta kieltä

alkuaan ehkä ’koetella, tunnustella (piikillä tms.)’

Vastineet sukukielissä (11 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentutka: tutampǟt ’loimilangan päät’, tutkamet ’sama merkitys’, tutkia ’kysellä’
karjalatutkain ’loimilangan pää; rihmapalmikko’, tutkie ’tutkia’
lyyditutkamed ’loimilangan päät’
vepsätutkmed ’sama merkitys’
vatjatutkame̮d, tutke̮me̮d ’sama merkitys’, tutkia ’tutkia’
viro(murt.) tuka (g. tukme) ’päreen palamatta jäänyt loppupää; loimilangan pää’, tutkamed (mon.) ’loimilangan päät’
liivitutkām, (salatsinliivi) tutk ’loppu; kärki; (veneen) perä’

Kaukaisemmissa sukukielissä

–? pohjoissaame duŧkum, duŧkun (eteläsaame piitimensaame luulajansaame) ’lehden silmu; koivun norkko’ (pohjoissaame duŧˈkâmâk (mon.) ’loimilankojen päät’ ja pohjoissaame duŧˈkât (inarinsaame koltansaame) ’tutkia’ ← suomi)
udmurttituĺi̮m ’puun latvan nuori verso’
etelämansietelämansi taĺək, itämansi taĺəχ, länsimansi taĺk, pohjoismansi taĺəχ ’huippu, kärki; joen latva’
itähantiitähanti tö̆j, etelähanti tĕj, pohjoishanti tä̆j ’(puun, joen) huippu, latva; loppupää, kärki; merran perä’
unkaritőgy (vanh. kiel. tölgy, tőlgy) ’udar, vedin’

. Katso myös tutka.

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Hierarkia

Alakäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • scanner
  • prod

Esiintymistiheys

2 204 esiintymää · 0.8 / milj.

Suomi24
0.8
Sanomalehdet
2.1
Aikakauslehdet
1.8
Wikipedia
0.3
Reddit
0.3
Tekstitykset
0.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 33 (kytkin)

Yleisimmät: tutkainta 58 % · tutkain 32 % · tutkaimen 5 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-utkɑin

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tutkain. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tutkain