kan­to­kuor­ma

substantiivi/ˈkɑntoˌkuo̯rmɑ/
Jaa

Yhdyssana: kanto + kuorma

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. kuorma tai rasitus, jonka jokin pystyy kantamaan

Esimerkkilauseet

Ja joskus toiste kuulin heidän laskevan matkan pituutta navalle — sata maantieteellistä peninkulmaa, joka merkitsi kahdenkymmenen päivän marssimista tällä vuodenajalla raskaine kantokuorminemme ja hupenevine koirinemme ja poneinemme, sillä olimme jo tappaneet niistä joukon ravinnoksi.
— Hall Caine, Vaimo jonka minulle annoit
Heillä ei ollut kantokuormaa eikä aseita, he kulkivat sekasin kuin karjalauma, milloin toistensa sivulla milloin takana, kuin joukko maankuleksijoita ja joutilaita, — ja kun he vaelsivat kylien ohitse, suljettiin portit ja ovet visusti.
— Émile Zola, Sota
Ohjus kantaa noin 10  000 km, se painaa 100 tonnia ja sen kantokuorma on 10 tonnia.
— Wikipedia: RS-28 Sarmat

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikantokuorma
Genetiivikantokuorman
Partitiivikantokuormaa
Essiivikantokuormana
Translatiivikantokuormaksi
Inessiivikantokuormassa
Elatiivikantokuormasta
Illatiivikantokuormaan
Adessiivikantokuormalla
Ablatiivikantokuormalta
Allatiivikantokuormalle
Abessiivikantokuormatta

Riimit

-uormɑ

Kaikki riimit

Lähteet