1kanto1 – (kaadetun) puun tyvi
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 3 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (9 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen, karjala | kanto |
|---|---|
| lyydi, vepsä | kand (mon. ‑od) |
| vatja | kanto |
| viro | kand (g. kannu) |
| liivi | kand (mon. kāndəd) ’kanto’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| pohjoissaame | pohjoissaame guoddo (eteläsaame uumajansaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame) ’kanto; maasta väännetty tai myrskyn kiskoma juurakko; kaatunut puu’ |
|---|---|
| ersämordva | ersämordva kando, mokšamordva kanda ’kaatunut puu’ |
. Myös s.v. kanta mainitut obinugrilaisten kielten ’aitan jalkaa’ merkitsevät sanat voivat kuulua tähän. On myös pidetty mahdollisena, että kanta ja kanto ovat samaa alkuperää (jos myös saamelaisten ja mordvan sanojen alkup. merkitykseksi voidaan olettaa ’tyvi’ itämerensuomi → venäjä konda ’kuivunut puu’ → komi konda ’sama merkitys’