kan­to

erisnimi, substantiivi/ˈkɑnto/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kan-to (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 8 150. yleisin sana

Johdettu sanasta: kantaa

Merkitykset

  1. tyvestä kaadetun tai katkenneen puun tynkä, puunkantoLumisina talvina justeerilla puut jouduttiin kaatamaan pitkään kantoon.
  2. indikatiivin yksikön 3. persoonan puhekielinen imperfekti verbistä kantaa
  3. kantamisen toteutusPianon kannossa selvitään kantokahvoilla, mutta flyygeli vaatii kantohihnoja.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Olin väsynyt ratsastuksesta ja levitin viittani maahan ja istuuduin, nojaten selkäni kantoa vasten, olisin voinut nukkuakin, mutta outo ympäristö kiinnitti huomiotani, joten uteliaana sitä katselin kuunnellen.
— Mayne Reid, Päänahan metsästäjät
"Tule Wille pois tänne — Lauri joutaa siellä yksinkin, ja onhan hänellä kanto toverina ajan ratoksi, jolle sopii jutella vaikka mitä", Antti sanoi potki potkien erästä kiveä joka puolelle, jotta nasahteli.
— Eero Järvinen, Lehtiviidan torppari
Rehuseosveron, samoin kuin muidenkin valmisteverojen, määräämisestä, maksuunpanosta ja kannosta huolehti tullilaitos.
— Wikipedia: Rehuseosvero

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kanto lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Adjektiivit
Se oli laho kanto, se Ranska, mutta täynnä tuhansia vihreitä vesoja.
— Zacharias Topelius, Talvi-iltain tarinoita 1
Tavallisia miehiä tämän kiven kantoon olisi tarinan mukaan tarvittu kymmenen.
— Wikipedia: Simpsiö
Juho istahti kannolle, sillä hän ei voinut seisoa, eikä vastannut mitään.
— Pietari Päivärinta, Oukkari
Kuisma iski, nauroi nokkelasti: "niinhän väännät niinkuin sysitonttu, nyt on pitkä kanto kaskessasi."
— Larin-Kyösti, Kuisma ja Helinä

Etymologia

1kanto1 – (kaadetun) puun tyvi

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 3 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (9 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinen, karjalakanto
lyydi, vepsäkand (mon. ‑od)
vatjakanto
virokand (g. kannu)
liivikand (mon. kāndəd) ’kanto’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame guoddo (eteläsaame uumajansaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame) ’kanto; maasta väännetty tai myrskyn kiskoma juurakko; kaatunut puu’
ersämordvaersämordva kando, mokšamordva kanda ’kaatunut puu’

. Myös s.v. kanta mainitut obinugrilaisten kielten ’aitan jalkaa’ merkitsevät sanat voivat kuulua tähän. On myös pidetty mahdollisena, että kanta ja kanto ovat samaa alkuperää (jos myös saamelaisten ja mordvan sanojen alkup. merkitykseksi voidaan olettaa ’tyvi’ itämerensuomi → venäjä konda ’kuivunut puu’ → komi konda ’sama merkitys’

2kanto2 – kantaminen

Alkuperä
Johdos
Sanakirjassa
Käsitellään sanan kantaa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 13 muuta kieltä

Johdos verbistä kantaa.

Vastineet sukukielissä (19 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkantā ’kantaa; olla raskaana; kannattaa (tehdä jtak)’, kannattā ’kestää (painoa); kärsiä; maksaa vaivan’
karjalakantoa ’kantaa, kuljettaa; olla raskaana; kestää (painoa); kestää, kärsiä, sietää’, kannattoa ’pitää koholla, kantaa, tukea, kannattaa; puolustaa, auttaa; maksaa vaivan’, kannella ’kuljetella; (kuv.) kuljettaa juoruja’
lyydikantta ’kantaa; lennättää; poikia (lehmä)’, kandattada ’viedä, kuljettaa’
vepsäkanta, kata (prs. kandan) ’kantaa, viedä; poikia, olla tiineenä (lehmä)’, kańd́ita ’kantaa’, kandatada ’tuiskuttaa täyteen’, kandam ’kantamus’
vatjakantā ’kantaa’, kannē̮ ’kannin’
virokanda ’kantaa; kannattaa; kestää, sietää; tuottaa (hedelmää); olla raskaana’, kannatada ’kärsiä, kestää, sietää’, kandam ’kantamus’
liivikandə ’kantaa; kestää, sietää; munia’, kāndatə ’kestää, sietää, kärsiä’, kāndam ’kantamus, taakka’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saameguodˈdet ’kantaa, kannattaa (jää); kärsiä, sietää; vetää (virta); poikia; munia; valittaa, kannella’
ersämordvaersämordva kandoms, mokšamordva kandə̑ms ’kantaa, tuoda’
länsimarilänsimari kandem, itämari kondem ’sama merkitys’
länsimansilänsimansi kunt-, pohjoismansi χūnt- ’kantaa; nostaa selkäänsä’
itähantiitähanti kantəm-, etelähanti χontəm-, pohjoishanti χɔntəm- ’kantaa selässään, nostaa selkäänsä’
nenetsiχāna- ’kantaa’
enetsihadda- ’kantaa, viedä (pois)’
nganasanikuandaʾa-
selkuppikuenda-
kamassikun-, kundo-
koibaalikunaldi̮-
matorikandi̮- ’sama merkitys’

mansi ja hanti verbejä on myös pidetty johd:ina s.v. kontti1 mainituista ’kantamusta’ merk. sanoista.

Englanninkieliset vastineet

  • exaction
  • stub
  • stump
  • tree stump
  • stool

Esiintymistiheys

19 046 esiintymää · 7.3 / milj.

Suomi24
6.7
Sanomalehdet
24.0
Aikakauslehdet
8.8
Wikipedia
6.9
Reddit
7.0
Tekstitykset
3.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

Yleisimmät: kantoja 21 % · kanto 17 % · kannon 17 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑnto

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kanto. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kanto