ka­ran­ko

Jaa
Viittaa artikkeliin

7 kirjainta

Johdettu sanasta: kara

Merkitys

  1. pystyyn kuivunut nuori puu (etenkin kuusi); kuivunut oksa, riuku, seiväs

Etymologia

Vanhin tieto
Matthias Salamnius, 1690
Levinneisyys
Karjalan kannas
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä

Johd. sanasta kara1, ks tätä.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakaranko ’pitkä ja laiha’, karankokuusi ’pitkä ja hoikka, kuivahtanut kuusi’, karanneh ’suolla kasvava puunkäkkyrä’
lyydikaraŋgahaine: kūzen k. ’kuivunut kuusi’
vepsäkaraŋg (mon. ‑od): kuke̮iŋ-, kukoiŋkaraŋg, etelävepsä karand: kukiŋkarand ’ohdake’ (vertaa myös kardaŋg ’kovasyinen kuusi’).

karjala → venäjä murt. kárenga, kareńgá ’oksikas kuivunut puunrunko tai pölkky’.

Samaa juurta olevia sanoja

Tutkimuskirjallisuutta (4)
  • VW 1 1874 35 (~ kara)
  • Kalima 1915 OLR 106 (sm ~ ka; > ven)
  • Kettunen 1922 LVeHA 2 1 (+ ve)
  • SKES 1955 161 (+ ly)

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Karanko. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/karanko