kara
erisnimi, substantiivi/ˈkɑrɑ/ka-ra (2 tavua) · 4 kirjainta · Suomen kielen 16 166. yleisin sana
Merkitykset
- omenan tai muun hedelmän kara eli siemenkota, joka jää jäljelle kun hedelmä syödään
- lastuavan työstökoneen pääakseli, johon kiinnitetään terä tai työstettävä kappale ks. porankara, sorvinkaraHiomakoneen laikka pyörii karaan kiinnitettynä.
- biljardipelin muunnelma, joka tunnetaan ehkä paremmin nimellä karamboli
- pisteen tuottava lyönti em. biljardipelissä
- koskikara
Synonyymit
Esimerkkilauseet
Pinus abies: honka-, hyöty-, janhus-, kangas-, kara- l. karanko-kuusi, -karsti, -kartsi, kartti-, korpi-, lyly-, mannel-, mannikas-, mantila- l. norokuusi, näre, rapa- l. räkäkuusi.Kaikki on ennallaan: valkea lumi, kuun jäävihreä valo, koivun karanko akkunan alla, ja lumella harottaa sen kuvajainen, Yli-Puran tummat seinät ja tulen tuike yhdestä akkunasta.Monista eri biljardilajeista järjestetään nykyisin kisoja, etenkin ysipallosta, snookerista, kolmen vallin karasta ja kasipallosta.Kollokaatiot
Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kara lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
- Substantiivit
- Verbit
- Adjektiivit
Hänen kilpailijansa oli suurvisiiri Kemankeş Kara Mustafa pašša, josta itse sulttaani piti.Eläkevuodet Eläkevuosinaan Kara puolisoineen asui talvet Portugalin Algarvessa ja kesät Klaukkalassa Valkjärven äärellä.Balenciaga, Dolce & Gabbana, Givenchy, Donna Karan, Yves Saint Laurent, Herrera, Gucci, sekä Ralph Lauren.Toista käytettiin karana, joka tunkeutui maahan, ja toista kurkena eli ohjaimena, jota pidettiin kädessä.Etymologia
1kara1 – kuivettunut puu(noksa); tappi, puikko, akseli, salpa; vannaspuu; siitin
- Vanhin tieto
- Ericus Schroderus, 1637
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- karjala, lyydi, viro
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | kara ’puunaula, jolla seinähirret kiinnitetään toisiinsa; kulunut, tylsä työkalu’, karahaine ’kuivettunut tai oksikas puu; kuiva oksa’ |
|---|---|
| lyydi | kara: kara-oks ’puun (kuivunut) alaoksa’ |
| viro | kara, kõra ’jk riippuva, törröttävä’: kella k. ’kellon kieli’, jummi k. ’jääpuikko’, härja k. ’sonnin suoro’. |
2kara2 – koskikara ’pikkulintu Cinclus cinclus’
- Vanhin tieto
- Daniel Juslenius, 1745
- Levinneisyys
- useimm. murt.
- Vastineita
- karjala, lyydi
Todennäköisesti onomat. sana.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | koskikara, ‑karanko, ‑karanto, ‑kari |
|---|---|
| lyydi | kośkaraine, koskeŋkaraŋgo, koškorahaińe ’koskikara (tai muu koskilintu)’. |
suomi → pohjoissaame guoiˈk-gāhrek, luulajansaame kuoi´hka-kārēk (eteläsaame piitimensaame inarinsaame koltansaame) ’koskikara’.
3kara3 – karamelli, makeinen
- Slangissa
- 1900 lähtien
Helsingin slangissa
kara ’karamelli, makeinen’; myös karkkari, karkki, karu, karuski
lyhentymiä sanasta karamelli (←← ranska caramel ← espanja caramelo, alkuperä epäselvä).
Yhdyssanat ja johdokset
Liittyvät sanat
Hierarkia
Englanninkieliset vastineet
- shank
- carom
- shaft
- mandrel
- mandril
- spindle
Esiintymistiheys
7 247 esiintymää · 2.8 / milj.
Suomi24
1.4
Sanomalehdet
4.6
Aikakauslehdet
5.1
Wikipedia
11.7
Reddit
0.5
Tekstitykset
12.5
Taivutustiedot
Taivutusluokka 9 (kala)
Yleisimmät: kara 63 % · karan 19 % · karaa 5 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ɑrɑ
Kaikki riimitluokat:
Lähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kara. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kara