ka­rik­ko­ran­ta

substantiivi/ˈkɑrikːoˌrɑntɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ka-rik-ko-ran-ta (5 tavua) · 12 kirjainta

Yhdyssana: karikko + ranta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. ranta tai rannikko, jonka läheisyydessä on vedenalaisia kiviä

Esimerkkilauseet

Tunnit, päivät kuluvat keskeytymättä; niinkuin meren laineet ne kohoavat ja vaipuvat syvyyteen, toinen toisensa syliin ja kuljettavat mukanaan elämämme purren pois — pois onnen saarilta, tosi kyllä, mutta myöskin surun karikkorannalta.
— Fredrika Bremer, Koti
Syksyisin saatiin tiheillä muikkuverkoilla muikkua mataloilta karikkorannoilta sekä siikaverkoilla siikaa järvistä ja jokiloista.
— Samuli Paulaharju, Kainuun mailta
Se oli tarttunut koukkuun ja vetänyt ukkoa veneineen kolme kertaa ympäri järven, sitten syöksynyt jokeen ja äkämyksissään mennä hajauttanut kolmen myllyn lävitse ja viimeksi tormaimut matalalle karikkorannalle, johon oli tarttunut.
— Samuli Paulaharju, Kainuun mailta

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑntɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Karikkoranta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/karikkoranta