ka­ri­sut­taa

verbi/ˈkɑrisutːɑːˣ/
Jaa

Johdettu sanasta: karista

Merkitys

Etymologia

karista + johdin -utta

Esimerkkilauseet

Pikkulinnuilla lienee ollut lepohetki siihen aikaan päivästä, kun ei paljon sirkutusta kuulunut, mutta orava hyppeli vikkelästi oksalta toiselle karisuttaen aina välistä kuivia rikkoja maahan.
— Martti Wuori, Anita Sorjola
Kylmä syysyö hytisyttää ukon jäseniä ja karisuttaa ruumiista pois pirtin pahnaiset lämpimät.
— Lauri Haarla, Syylliset ja syyttömät

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53, vokaalivaihtelutyyppi C

MuotoTaivutus
Infinitiivikarisuttaa
Ind. prees. yks. 1.karisutan
Ind. imperf. yks. 3.karisutti
Kond. prees. yks. 3.karisuttaisi
Pot. prees. yks. 3.karisuttanee
Imperat. prees. yks. 3.karisuttakoon
Akt. 2. partisiippikarisuttanut
Pass. imperf.karisutettiin

Riimit

-utːɑː

Kaikki riimit

Lähteet