karjahtelusubstantiivi
/ˈkɑrjɑhtelu/
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.toistuva karjuminen
Esimerkkilauseet
Eri lukunsa vaatisivat ne syljeskelyt ja voevottelut, pyöräykset ja karjahtelut, joita syytinki-Heikin ja nyt isännyyttä hoitelemaan joutuneen köyhän, mutta kuumaverisen Taavetin keskiset asiat ja kanssakäymiset arkipäivin aiheuttivat, mutta ne eivät kuulu enää näihin puitteisiin.
Koko ajan oli Bertha Kircher katsellut pelästyneenä tätä näytelmää, jonka hän otaksui voivan päättyä kovaan yhteenottoon, ja kun Zu-tag ja hänen toverinsa laskivat ilmoille peloittavan haasteensa, värisi hän kauhusta, sillä kaikista viidakon äänistä on hirmuisin urosapinan karjahtelu sen ilmoittaessa ryhtyvänsä otteluun tai päästäessä julki voitonhuutonsa.
Kaksi viikkoa ennen juhannusta, joka oli 20. kesäkuuta, oli Raija Perkiömäki kuullut Kyysmänlahden pohjukassa karjahtelua, mutta tätä selitettiin viimevuotista pentuettaan erottavaksi karhuemoksi.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 2
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | karjahtelu |
| Genetiivi | karjahtelun |
| Partitiivi | karjahtelua |
| Essiivi | karjahteluna |
| Translatiivi | karjahteluksi |
| Inessiivi | karjahtelussa |
| Elatiivi | karjahtelusta |
| Illatiivi | karjahteluun |
| Adessiivi | karjahtelulla |
| Ablatiivi | karjahtelulta |
| Allatiivi | karjahtelulle |
| Abessiivi | karjahtelutta |
Riimit
-elu
Kaikki riimit