kar­jah­te­lu

substantiivi/ˈkɑrjɑhtelu/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. toistuva karjuminen

Esimerkkilauseet

Eri lukunsa vaatisivat ne syljeskelyt ja voevottelut, pyöräykset ja karjahtelut, joita syytinki-Heikin ja nyt isännyyttä hoitelemaan joutuneen köyhän, mutta kuumaverisen Taavetin keskiset asiat ja kanssakäymiset arkipäivin aiheuttivat, mutta ne eivät kuulu enää näihin puitteisiin.
— Urho Karhumäki, Kolkkakala ja muita kalapaloja
Koko ajan oli Bertha Kircher katsellut pelästyneenä tätä näytelmää, jonka hän otaksui voivan päättyä kovaan yhteenottoon, ja kun Zu-tag ja hänen toverinsa laskivat ilmoille peloittavan haasteensa, värisi hän kauhusta, sillä kaikista viidakon äänistä on hirmuisin urosapinan karjahtelu sen ilmoittaessa ryhtyvänsä otteluun tai päästäessä julki voitonhuutonsa.
— Edgar Rice Burroughs, Talttumaton Tarzan
Kaksi viikkoa ennen juhannusta, joka oli 20. kesäkuuta, oli Raija Perkiömäki kuullut Kyysmänlahden pohjukassa karjahtelua, mutta tätä selitettiin viimevuotista pentuettaan erottavaksi karhuemoksi.
— Wikipedia: Ruokolahden leijona

Taivutustiedot

Taivutusluokka 2

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikarjahtelu
Genetiivikarjahtelun
Partitiivikarjahtelua
Essiivikarjahteluna
Translatiivikarjahteluksi
Inessiivikarjahtelussa
Elatiivikarjahtelusta
Illatiivikarjahteluun
Adessiivikarjahtelulla
Ablatiivikarjahtelulta
Allatiivikarjahtelulle
Abessiivikarjahtelutta

Riimit

-elu

Kaikki riimit

Lähteet