- Alkuperä
- Ruotsalainen lainasana
Lainasana, jonka lähteenä ruotsin karolin ’karoliini’, johdos kuninkaan latinaistetusta nimestä Carolus.
ka-ro-lii-ni (4 tavua) · 9 kirjainta
Minä se olin, pojat, joka sen ryssäläisen everstin reestä sieppasin ne 80 luotia hopeata, jotka majuri sitten myötti Savonlinnassa karoliiniin.TAVON TUOMAS, sotavankeudesta palaava karoliini.Ratsuväen eskadroonien ansiosta, jotka olivat kiiloja, karoliinien taktiikasta tuli erittäin tehokas.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan karoliini lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Vanhan karoliinin kreivi Frölichin ulkomuoto osoittikin tämän arvelun oikeaksi.Lainasana, jonka lähteenä ruotsin karolin ’karoliini’, johdos kuninkaan latinaistetusta nimestä Carolus.
173 esiintymää · 0.1 / milj.
Taivutusluokka 5 (risti)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-iːni
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Karoliini. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/karoliini